10.5.2017

TERVEISIN KIIREINEN VIIKKO


Tällä ja viimeviikolla mulla on ollu kauheesti kaikkee mahollista mietittävää ja aivan hillitön kiire joka paikkaan. Mun on kirjaimellisesti pitänyt olla jopa kolmessa paikassa samaan aikaan viime viikolla. Jos joku päivä ei oo koetta, niin sitten on jokin muu akuutti asia, jonka vuoksi mun stressitaso on pilvissä ja mielenkiinto kaikkeen aivan nollissa. Tässä mä tälläkin hetkellä yritän toisella välilehdellä vääntää mun äikäntehtävää, joka pitäis olla ennen ensi viikkoa siinä kunnossa, että sen vois palauttaa. Mä oon tässä lähiaikoina huomannut olevani melko huono toimimaan paineen alaisena, vaikka toista luulin tähän asti. Yleensä mä toimin kaikkein parhaiten paineenalaisena, mutta nyt jostain syystä mikään ei tunnu sujuvan ollenkaan. Kusen kaiken silleen sopivasti, mutten mitään ihan täysin. 

Viimeviikonloppuna mä olin oikeastaan kokoajan liikkeellä. Mun isosisko tuli käymään, ja siinäpä se sitten menikin lähinnä autossa istuessa tai muuten kaupungin pinnassa ollessa. Huilasin mä kuitenkin sen verran, että tehtiin aivan törkeen hyviä täytettyjä paprikoita ja katottiin Vain elämää, koska - siis herrajumala - Robinin päivä!! Oli muuten ihan hyvä.

Tänään mä olen laskenut melkein neljä tuntia matematiikan geometriaa ja erilaisia pinta-aloja, ja musta tuntuu etten silti pääse huomenna olevaa koetta läpi. Lisäks mä oon tänään suoriutunut maantiedon kokeesta ja aivan mielettömästä pääkivusta. Mä juttelin pitkästä aikaa kunnolla mun läheisempien ystävien kanssa monta tuntia ja ruokkiessa mun koiraa mä sain haavan pohkeeseen kun se vähän innostui liikaa. Tänään mä myös ajattelin vielä lähtee lenkille ja katsoa MM-jääkiekkoa, vaikkei se nyt kovin kivaa katottavaa olekkaan. 

Koirasta puheenollen - tässä on Mytty.


 Mytty on 9 vuotta vanha sekarotunen, ihmisrakas koira, jossa on pumia ja lapinkoiraa. Tää koira on ollu läsnä yli puolet mun elämästä ja en vois enää kuvitella elämääni ilman sitä. (Vaikka mä välillä kärsin vähän sen innostuessa liikaa :D) Mytty on tosi ystävällinen ja lempee koira jonka ansiosta mä olen paitsi piristyny, myös alkanut liikkumaan vähän aiempaa enemmän. Mä en varsinaisesti oo mikään koirarakas ihminen, mutta Mytty on onnistunu tunkeutumaan mun kovan (kissarakkaan)kuoren läpi ja oon tullut siihen tulokseen, että se on ihan okei. Tosin siitä on vaan tosi vaikee saada onnistuneita kuvia, koska nääkin on tosi epäonnistuneita, ja jouduin huijaamaan että mulla on makupala kädessä, jotta se ois ees vilkaissu kameraan.. :D Lisäks mun kamera ei jotenkin tahdo tarkentaa tommoseen karvamöllykkään. 


Muuten, pieni vinkki teille; jos teitä stressaa aivan mielettömästi, niin pitäkää teidän rutiineista kiinni! Mun pakollisin rutiini on katsoa joka aamu uutiset, ja tän näinkin pienen asian ansiosta mä oon pysyny henkisesti kasassa. Ilman tätä mä oisin varmaan jo lähempänä mielisairaalaa ku ylioppilastutkintoa (joka sekin on vielä aivan hirvittävän kaukana).


2.5.2017

PIENI URAKANPOIKANEN


Tiedättekö sen tunteen, kun saatte vihdoin aikaiseksi jotain, mikä teillä on pitänyt tehdä jo tosi pitkään? Mä tiedän, ja mulla oli juuri tää tunne tänään. Mun on siis pitänyt siivota mun huone perinpohjaisesti jo jonkin aikaa, ja tänään mä vihdoin tein sen. Siivosin aivan kaiken ja aivan joka puolelta. Nyt on muuten todella aikaansaanut olo!

Oon aina ollu tosi epätyytyväinen mun huoneeseen sen seinien värin ja huonon kunnon takia. Lisäks mun huone on melko pieni. Ja tässä kun mä vanhempien nurkissa asustelen, niin ei aivan kaikesta oletettavasti saa päättää ihan itse :D Mutta onneksi kuitenkin mun omasta huoneesta, koska mulle sisustaminen on ollu pienestä asti semmonen asia, mistä mä oon tykänny. Tavallaan se on samalla ollu tapa ilmasita mua itteäni, sillä mun huone on mun iän myötä kokenut jos jonkinlaisia muutoskia ja - aivan kuten mäkin - se on joskus näyttäny melko mielenkiintoselta..


Tänään mä kuitenkin lopullisesti kyllästyin mun huoneeseen ja ajattelin, että nyt tähän tulee muutos. Mä siistin mun kaapit, vaihdoin vähän järjestystä, siivosin mun pöydät, vaihdoin lakanat ja järjestelin mun vaaterekin. Ja voin sanoa, etten hetkeen oo ollu näin ylpee siitä, että oon saanu jotain aikaan! Täällä huoneessa on jotenkin aiempaan verrattuna paljon mukavempi olla, ja tää näyttää nyt enemmän multa. Tän voi tunnistaa mun huoneeksi ja tässä näkyy mun kädenjälki.

Mulla on itsessään melko huono mielikuvitus, mutta sisustus on joku sellainen asia, johon mä haluan panostaa ja jossa mä tykkään käyttää omaa mielikuvitustani. Mulla tekis aina hirveesti mieli ostella ja jopa tehdä mun huoneeseen kaikkia ihania kalusteita ja yksityiskohtia, mutta harmittaa vaan että tää mun huoneen pieni koko tulee aina vastaan.. Oon jo onneksi Eeviä varoitelllut, että kun me yhdessä asutaan niin mä kontrollifriikkiyteni vuoksi oon todella tarkka meidän sisutuksesta. :D


Mä rakastan valkoisen, harmaan ja metallin eri sävyä ja se näkyy myös mun huoneessa. Mä oon aina ollu tosi vaalea ihminen sisustuksen suhteen (jos näin siis voi sanoa :D) ja mun huoneessa on aina ollu tosi paljon valkosta. Jotenkin mun mielestä valkoiset huonekalut on helppo ja ennen kaikkea varma valinta, kun niiden ympärille on sitten helppo lähteä sisustamaan ja tekemään erilaisia kokonaisuuksia yksityiskohtien ja joidenkin veikeiden värien avulla.


Toki tää mun mielipide varmasti tulee iän kautta muuttumaan luultavasti melko radikaalistikin, mutta juuri nyt tuntuu tältä, ja tää on tällä hetkellä mulle se paras mahdollinen sisustustapa. Oon ilonen siitä, että viihdyn mun huoneessa nyt niin paljon paremmin kun ennen tätä siivousta, ja se on mulle tärkeetä, koska mä tykkään olla kotona ja omissa oloissani, ja siihen mun oma huone on se paras mahdollinen vaihtoehto.